Ensin lähdetään siitä että hankitaan pihkaamatonta puuta pohjaksi. Esim. leppää, haapaa tms. Rukoilla voi myös että löytää, koska ikoni on puulle tehty rukous. Se on tavallaan katse tuonpuoleiseen, eli Jumalan luo. Ei ole tarkoitus tehdä ikonia taiteilijan kunniaksi vaan Jumalan, sen vuoksi sitä ei myöskään singneerata maalarin omiin nimiin. Ikonin asia on auttaa meitä hiljentymään olla välikätenä rukouksiin Jumalallemme. Perspektiivi on käännetty. Ikoneissa yleensä ei ole sisäkuvaa, vaan punainen vaate katolta katolle kuvaa että tapahtumat on sisällä mitä kuvataan. Pitäisi hakea mallit mahdollisimman vanhoista ikoneista, koska eriaikojen uskon riidat ja muut ovat tuoneet myös rappiokauden. Luukas joka oli lääkäri ja taitava käsistään, hän oli myös nähnyt ja tuntenut Jeesuksen ja Marian on tehnyt ensimmäisen ikonin, kerrotaan. Ja näihin päiviin asti niistä mallia seuraten ovat Jeesuksen kasvonpiirteet säilyneet tunnistettavissa maalarien ansiosta. Jossain on myös mainittu että ensimmäinen ikoni on Käsittätehty Kristuksen kuva, jossa Jeesuksen kasvot painautuivat hikiliinaan.
Kun pohjapuu on katsottu, sekä hyvin kuivunut, tehdään sopivaksi koko, se pitää hioo. Vasta sitten aloitetaan pohjustus. Keitetään liitujauhoseosta. Levitellään puulle useita kertoja aina välillä annetaan kuivua ja vielä laitetaan väliin sidekangas ja jälleen liitujauhoseosta ja hiotaan väleillä. Tarkoitus on saada kiiltävä kestävä pohjustus, koska itse teosta maalatessa pohja kostuu moneen kertaan.
Oma aikansa menee ennen kun pohjustus on valmis, ja voi itse kuvanmaalauksen aloittaa.
Ikonien maalaus ei ole mitään hätäisten hommaa pitää olla kärsivällisyyttä odotella kuivumisia ja jaksaa useat hiontakerrat ennen kuin itse aiheeseen pääsee ryhtymään.
Sekin on yksi syy, miksi ennen vain munkit luostareissa olivat ikonien maalaajia, he olivat niiden tekoon omistautuneita rukoushetkiensä välissä. Nyt on myös ”maallikoista” monet alkaneet harrastaa tätä taiteenlajia. No kun aihe on valittu, piirretty esikuvan mukaan, munatempera on värien sideaineena ja maavärijauheet sekoitetaan halutuiksi sävyiksi, aletaan itse kuvanteko ohuilla kerroksilla kunnes värit alkavat näkyä ja olla tarpeeksi vahvoja työn jatkumiseen. Ikoneissa on tarkoin määritelty tietyissä kohteissa sallittavat värit, esim. Jeesus Kristuksen ja Marian Jumalanäidin puvustuksessa. Samoin kuin ulkoiset näköisyydet sen vuoksi ne ovatkin säilyneet näihin päiviin asti Kristuksen syntymästä, näin tunnistettavina kun katsomme malleja mahdollisimman varhaisista maalauksista. Eri koulukuntia on aina ollut, ne ovat vähän makuasioita mutta itse aihe tulee olla aina tunnistettavissa. Jos halutaan käyttää kultaa, voidaan kullata koko tausta tai sädekehät. Siihen käytetään mikroskooppisen ohutta lehtikultalevyä joka ”liimataan” alkuvaiheessa ennen kun maalauksessa siirrytään itse kuvan maalaamiseen ikonin pintaan varoen. Itse olen käyttänyt vanhaa tapaa kiinnityksessä munatemperalla. Kultauksen voi tehdä joko täysin pinnan peittäen tai ns.” vanha kultaus” josta itse pidän. Nämä ovat kuitenkin makuasioita.