Vuosi 2024 alkoi Nokian Kuvataiteilijat ry:n taidenäyttelyllä Kirjasto Virrassa. On pitkään puhuttu kuinka nuoriso ei enää lue eikä kirjoita kuten ennen. Jotta kiinnostus lukemiseen ja kirjoittamiseen heräisi ja jatkuisi, Nokialla järjestettiin viime syksynä 9:s luokkalaisille kirjoituskinkerit, he saivat aiheeksi millainen kaupunkimme olisi 10 v. päästä Nokia vuonna 2033. Kinkerit koski kaikkia Nokian koulujen 9 luokkalaisia heitä oli viitisen sataa. Tehtiin kirja johon valittiin 30 oppilaan tekstit ja Nokian Kuvataiteilijat ry:n kuvataiteilijat saivat kunnian kuvittaa kirjan. Jokaisen oppilaan kirjoitus arvottiin taiteilijoiden kesken jonka aiheen he saivat kuvata katsomallaan tavalla jotakin kohtaa kirjoituksesta.
Minäkin olin yhtenä kuvittajana kirjassa. Ja nyt on Nokian kirjaston Raami taidetilassa näyttely kaikkien kuvittajien teoksista esillä tammi-helmikuun aikana perustuen jokaiselle arvottuun tekstiin. Mielestäni näyttely on erilainen kirjoitustenkin takia, juuri sen vuoksi kannattaa käydä tutustumassa. Nämä nuoret ovat itse kymmenen vuoden kuluttua nuoria aikuisia näkemässä miten kaupunkimme silloin jaksaa, ja mihin suuntaan elämä heitä on kuljettanut. Itse olen piirtänyt kansakoulussa opettajan pyynnöstä Pyynikin näkötornista kuvan opettajien kesäjuhliin, se jätti nuoren lapsen mieleen haaveen taiteilijan urasta.
Omassa teoksessani kuvasin, miten elämä kuitenkin luonnon kauneuden ja ihmisten kanssakäymisen vuoksi jatkuu eikä elämän perustoimintatavat paljon muutu vaan maailma pyörii kuitenkin. Maisemat ja luonto tulevat olemaan entistä tärkeimpiä. Tätä maalaustani Niia-Maria Jäntin runosta kohta ”Silti aito kohtaaminen arvokasta on.” tehdessä ajattelin millainen luonto oli kymmenen vuotta sitten, se ei ole paljon muuttunut. Olen ollut maalamassa samaa rantamaisemaa jo yli 20v. sitten useampaankin kertaan. Kävin siellä nyt syksyllä penkkiä en muistanut, laitoin myös penkillä tietokoneidensa lumoissa istuvan pariskunnan, kuitenkin pidän kuinka äiti lapsineen yrittää ylläpitää luonnossa liikkumista tärkeänä.
Itsestäni voin sanoa olevani jo ”ehtoopuolella” olenko edes näkemässä v.2033. Minun elinaikanani maailma on muuttunut todella nopeaan tahtiin. Sähköisten laitteiden kilpajuoksun myötä, josta tämän ikäluokan ihmiset eivät meinaa millään pysyä mukana kehityksessä. Vanhuksista osa on jo nyt jäänyt kokonaan syrjään, ei edes omista tietokoneita. Kymmenen vuoden päästä on ikäluokka jolla ei ole
näitä tekniikan osaamisen huolia. Joten onnea tämän päivän nuorisolle elämäänne, silloin te kasvatte uutta sukupolvea.
Tämän näyttelyn avajaispäivänä sain myös iloisen viestin, kummityttöni perheeseen syntyi odotettu tyttövauva. Hienoa.