DigiTV, ystäväkö?

Monelle ikäihmiselle televisio on ollut ystävänkin asemassa yksinäisinä koti-iltoina. Tutuiksi tulleet näyttelijähahmot koetaan ystävinä. Nyt suuri osa DigiTVn myötä televisiosta luopujista on vanhoja ihmisiä, etupäässä yksin asuvia naisia.

Näyttelijät tulivat vuosien myötä tutuiksi ja ollen monille varsinkin yksinäisille ikään kuin ainoita ns. "ystäviä" ja seuralaisia päivittäin. Moni luopui DigiTVn myötä "ystävistään", esim. Kauniit ja Rohkeat menettivät valtavat katsojalukunsa. Sarjan aikataulun myötä järjestettiin päiväohjelma siten, että katsominen oli mahdollista. Kun sitten sarja jäi kesälomille, syksyllä oli helpompi unohtaa Forresterit, Spegtrat, Maronet ym. ja tehdä päätös ettei digiä hankita.

Nykyään melkein kaikki ohjelmat on suunnattu nuorille aikuisille. He kuitenkin ovat elämässä kiinni vielä kaikkialla muualla, eivätkä paljon välitä koko televisiosta. He vuokraavat elokuvat jotka haluavat katsoa, koska voivat katsoa ne heille sopivana ajankohtana.

Nuoriso on viikonloput omissa menoissaan eikä ole oikeinkaan, että he olisivat aina kotona vanhempiensa luona. Heidän pitää päästääkin omanikäistensä seuraan, elämää oppimaan. Tässä iässä ei televisiota pidetä tärkeänä. Mutta meillä vanhemmilla olisi aikaa nauttia hyvistä asiallisista televisio-tuttavuuksista.

Myös kotimaista ohjelmaa tarvitaan lisää.

Vaikka kansainvälistymmekin kovaa vauhtia, on kotimaassamme vielä paljon ainoastaan Suomenkieltä. Suuri osa vanhemmista ihmisistä pitää juuri siksi kotimaisia ohjelmia arvossa. Monet eivät jaksa useinkaan syventyä pitkiin ulkomaisiin elokuviin

Ikäihmiset jäivät paitsioon nykyisten ohjelmavalintojen takia. Esim. viikonloppuina tulee melkein kanavalta kuin kanavalta ulkomaisia, jotain halvalla saatuja, "nippuelokuvia". Tämä ei tosiaankaan ole virittänyt ajatuksia DigiTVn hankintaan

Kotimaiset sarjat ovat aina olleet katsotuimpia. Ja ne jopa herättävät puheenaiheita. Meillä on paljon valinnanvaraa näyttelijöissä ja eri viihteenlajien osaajissa. Kotimaisia elokuvia ja vaikka mitä dokumentteja on, jos niitä vaan halutaan niitä esittää.

Iän myöden kotikin käy entistä rakkaammaksi, menot hoidetaan päiväsaikaan ja illat ollaan kotona. Useilla vanhuksilla on myös todella taloudellinen kriisi ja mahdottomuus mennä kotoaan minnekään joka vaatii rahaa, sitä kun ei ole, joten on pysyttävä kotona. Kotimaassamme on satojatuhansia ihmisiä jotka elävät alle EU:n määrittelemän köyhyysrajan olevilla tuloilla. Näille monelle oli televisio ainoa viihdyke, ainoa ystävä.