Katsellaan eteen- ja taaksepäin tätä eloa. Olipa tv:ssä mielenkiintoinen Jumalanpalvelus Kallion kirkosta uutena vuonna 2023. Kiitos siitä, nautin kosketti, katselin vielä uusintanakin. Tuli tunne, että uusi aika koittaisi kirkonmenoissa nykyihmiselle. Kirkot saisivat uutta nuorempaakin väkeä saleihinsa, koska nyt nämä suuret ikäluokat ovat aikalailla kirkonkäynnit hylänneet ja heitä vanhemmat eivät enää ole elossa tai muuten ikänsä ja kuntonsa vuoksi pääse kirkkoon. Sitä paitsi suuria ikäluokkiakaan ei enää siellä kohta ole kuin arkussa viimeiselle matkalleen. Uskontunnustus rukouksesta, kun muutetaan kohta ”ruumiin” ylösnouseminen sielun ylösnousemiseen. Se olisi hyvä koska kaikkihan ymmärtää, että ruumis maatuu siksihän meidät hautaan laitetaan ja sielu on jo lähtenyt tuonpuoleisiin.
Naispappi puhui lapsuudestaan hieman ja sota-ajoistamme. Laitan tähän tämän tytön kuvan, jotta me aikuiset ymmärtäisimme suojella lapsiamme. Varsinkin nyt kun sota Ukrainassa jyllää ja tuhoaa kaiken. Veljeskansa hyökkää tappamaan toisiaan, naapurimaansa vallanhimoisen johtajan käskystä, sodan, jonka myös heidän kirkkonsa ylin johto hyväksyy.
Minulle on palautunut yli neljäkymmentä vuotta sitten tekemäni taulu, joka tavallaan koskettaa muistoissa vieläkin. Siihen aikaan oli kovin suosittua taideteoksina tytönpää muotokuvat. Tässä minulla oli mallina naapurintyttö, joka otti minusta turvaihmisen, hänellä oli erikoisen kauniit isot silmät, kuitenkin niissä näkyi suru ja huoli. Teoksessani on ehkä vähän maamme naistaiteilijoiden ihannointia, en enää muista, mutta näyttelyissä olivat suosittuja ja myivät hyvin. Vahinko etten ole siihen aikaan teoksiani ylös kirjannut, töitä oli niin paljon kun jaksoi ja ehti tehdä.
Tällä uudemmalla akvarelli-teoksellani näkymä Alisenjärveltä toivon maailmaan rauhaa näin uuden vuoden alkaessa.
On todella kummallista, ettei ihminen vaan opi elämään sotimatta. On sellainen sanonta että ihminen kestää rikkautta ja mainetta, mutta ei valtaa. Nyt näyttää, että meidän naapurillemme on käynyt juuri näin, alkaa järki sumentuun vanhemmiten. Vallanhimo sokaisee hyökätä veljeskansan kimppuun lähettämällä nuorisonsa tappamaan ja tuhoamaan naapuriensa kodit ja elintilat. Syy ei voi olla muu kuin valtava suuruudenhulluus, eikö ole enää äiti elossa joka lukisi lakia. Kukaan ei tiedä miten tässä vielä käy. Ensin korona tappaa kautta maailman miljoonia ihmisiä, eikä olla siitä vielä eroon päästy niin eräs sekopää vallan- ja kunniahimossaan moukaroi sotavoimillaan miljoonia rauhaa rakastavia ihmisiä. Nyt ei sydämen sivistyksestä eikä kulttuuriarvoista voi sanoa sanaakaan, vain tuskasta valtavasta surusta.
Nyt on piru valloillaan tökkien hangollaan sotilaat liikkeelle
Parhain terveisin postikortti 150 vuotta näyttelyn kortit on valittu yli 220 000 tuhannen kortin kokoelmasta 1800-luvun lopulta nykypäivään.
Näyttely on esillä eri puolilla Suomea keväällä ja syksyllä. Tamperelaisen postikorttiyhdistys Apollon jäsenkokoelmat ovat esillä vain Tampereella, Postimuseossa 28.3. asti. Kerrottiin aamulehdessä.
Täällä on nähtävillä paljon kauniita vanhojakin postikortteja. Kuulun kortti-keräilijöihin, Postikorttiyhdistys Apollon jäsenenä, mutta tässä näyttelyssä olen taiteilijana omilla teoksillani nykyajassa.
Tässä näyttelyssä on pieni osa postikorteistani vuosien varrelta. Osa maalauksistani on tehty myös postikorteiksi eri tekniikoilla, etupäässä aiheina on onnittelu, joulu, ystävänpäivä ja pääsiäinen. Ylensähän juuri nämä aiheet kulkevat eniten.
Esimerkiksi ystävänpäiväkortteja olen tehnyt yli 10-vuoden ajalta lumiukko ja –akka sarjaa, koska aihetta aikanaan pidettiin mielenkiintoisena uutena aiheena suomalaisena talvisen ajankohdankin takia. Niinpä olen tehnyt joka vuosi erilaisen. Olenkin saanut kiitosta ja keräilijöitä.
Ystävänpäiväkorteista:
Ystävänpäiväkortit on tulleet Suomeen jäädäkseen. Jos 4,5 miljoonaa korttia lähetettiin v. 2010. On omani joskus ehkä keräilijöiden harvinaisuuksia, koska niitä on tehty vähän. Ystävänpäivä aihekorttien keräilijöitä varmaan tulee tulevaisuudessa lisääntymään. Suomalaiset versiot verrattuna ulkomaisiin on mielestäni kuitenkin meidän ystävänpäivätervehdyksiin sopivampia, koska täällä ystävänpäiväkortti on suurelta osin sanan varsinaisessa merkityksessä ystäville. Ei niinkään rakastavaisten toisilleen välittämä lähetys rakkautensa osoituksesta, vaikka kaikki kunnia myös heidän välisestä viestistään kortinkin muodossa.
Olin mukana myös joskus, kun Suomi 100 v. Helsingissä oli kirjamessuilla Postikorttiyhdistys Apollon osasto. Siellä olin mukana Tampere/Ystävänpäivä aiheenani. Tampere korttiaiheet olivat keräilyjäni korttien tapahtumiin kuvat kertomuksin, näin sain 100-vuoden takaista historiaa ystävänpäiväkorttieni kautta liitettyä tähän päivään.
Suomi 100 – Postikortti – Kaija Lepola
Nyt tässä näyttelyssä olen taiteilijana ja mukana olevista korteista esim. paikkakunnista on vain vähäinen määrä. Otin esim. Kuurnakosken Muroleesta. Olen käynyt siellä maalaamassa teoksen, koska paikka on mummolani lähellä ja oli äidille rakas maisema. Nykyäänkin koski kuuluu perinnemaisema nähtävyyksiin.
Toinen paikkakuntakorttini lähiseudulta on Houkanojalta Kaukajärveltä. Tällaisena sen joskus 70-80-luvulla näin.
Houkan oja Kaukajärveltä – Postikortti – Kaija Lepola
Ja sitten Purjeet on Näsijärveltä, jolla olen nuoruudessani ollut monet kesät veneellä. Olen muuten maalannut joskus yhden purjeveneen keulakuvan tilauksesta siitä oli myös kuva kaupunkilehti Tamperelaisessa. Harmi, ettei minulla ole se kuva säilynyt, muuten kuin mielessä.
Näyttelymäärä oli rajallinen tilaltaan. itselläni on kuitenkin 28 kortin kokonaisuus taiteilijavuosien eri ajoilta. Tämän kirjoituksen ohessa on muutama niistä, muut ovat nähtävillä näyttelyssä.
Näyttelykokonaisuus on varmaan mielenkiintoinen hienoja kortteja vanhoista uudempiin. Tämä korona-aika vaan on ikävää monen kohdalla. Ollaan kärsivällisiä.
Hervannassa olin mukana kun siellä piti tulla vuosittaiseksi tällainen Hervanta harrastaa tapahtuma. Itse esittelin siellä ikoninäyttelyni, sain paljon yhteydenottoja ja kiitosta. Aamulehtikin otti kuvia ja haastatteli minua. Ensimmäisenä vuonna oli suuri kannattaja- ja kävijämäärä osallistujia, oli sovittu että se ei ole myyntitapahtuma sen aikana ei saa myydä, mutta kontakteja voi luoda myydä muulloin tapahtuman jälkeen. Kuitenkin joku myi minkä ehti vaikka käytiin monta kertaa kieltämässä. Siitäkös syntyi eripuraa. Koko tapahtuma meinattiin lopettaa.
Itselläni kävi niin että jälkiyhteydenotoilta sain saksaan ja venäjälle kaupat. Joku seurakunnan ihminen oli kovasti kiinnostunut, mutta kun tilaisuudessa en myynyt, ei tyytynyt odottamaan, vaikka oli tamperelainen.
Olimme sitten perustamassa yhdistystä muutaman taiteilijan kanssa, että se saisi jatkuvuutta. Valitettavasti se ei kuitenkaan saanut tuulta siipiensä alle eikä jatkunut. Oli niin paljon erilaisia mielipiteitä ketä otetaan mukaan ja ketä ei. Saako myydä tuotteitaan vai vaan esitellä harrastuksiaan. Kuka johtaa jms. Katsoin, että oli viisainta jäädä pois.
Olin niin työllistetty siihen aikaan, taidekauppa kävi ja tilauksia töilleni oli niin paljon kun pystyin ja jaksoin maalata.
Ensin lähdetään siitä että hankitaan pihkaamatonta puuta pohjaksi. Esim. leppää, haapaa tms. Rukoilla voi myös että löytää, koska ikoni on puulle tehty rukous. Se on tavallaan katse tuonpuoleiseen, eli Jumalan luo. Ei ole tarkoitus tehdä ikonia taiteilijan kunniaksi vaan Jumalan, sen vuoksi sitä ei myöskään singneerata maalarin omiin nimiin. Ikonin asia on auttaa meitä hiljentymään olla välikätenä rukouksiin Jumalallemme. Perspektiivi on käännetty. Ikoneissa yleensä ei ole sisäkuvaa, vaan punainen vaate katolta katolle kuvaa että tapahtumat on sisällä mitä kuvataan. Pitäisi hakea mallit mahdollisimman vanhoista ikoneista, koska eriaikojen uskon riidat ja muut ovat tuoneet myös rappiokauden. Luukas joka oli lääkäri ja taitava käsistään, hän oli myös nähnyt ja tuntenut Jeesuksen ja Marian on tehnyt ensimmäisen ikonin, kerrotaan. Ja näihin päiviin asti niistä mallia seuraten ovat Jeesuksen kasvonpiirteet säilyneet tunnistettavissa maalarien ansiosta. Jossain on myös mainittu että ensimmäinen ikoni on Käsittätehty Kristuksen kuva, jossa Jeesuksen kasvot painautuivat hikiliinaan.
Kun pohjapuu on katsottu, sekä hyvin kuivunut, tehdään sopivaksi koko, se pitää hioo. Vasta sitten aloitetaan pohjustus. Keitetään liitujauhoseosta. Levitellään puulle useita kertoja aina välillä annetaan kuivua ja vielä laitetaan väliin sidekangas ja jälleen liitujauhoseosta ja hiotaan väleillä. Tarkoitus on saada kiiltävä kestävä pohjustus, koska itse teosta maalatessa pohja kostuu moneen kertaan.
Oma aikansa menee ennen kun pohjustus on valmis, ja voi itse kuvanmaalauksen aloittaa.
Ikonien maalaus ei ole mitään hätäisten hommaa pitää olla kärsivällisyyttä odotella kuivumisia ja jaksaa useat hiontakerrat ennen kuin itse aiheeseen pääsee ryhtymään.
Sekin on yksi syy, miksi ennen vain munkit luostareissa olivat ikonien maalaajia, he olivat niiden tekoon omistautuneita rukoushetkiensä välissä. Nyt on myös ”maallikoista” monet alkaneet harrastaa tätä taiteenlajia. No kun aihe on valittu, piirretty esikuvan mukaan, munatempera on värien sideaineena ja maavärijauheet sekoitetaan halutuiksi sävyiksi, aletaan itse kuvanteko ohuilla kerroksilla kunnes värit alkavat näkyä ja olla tarpeeksi vahvoja työn jatkumiseen. Ikoneissa on tarkoin määritelty tietyissä kohteissa sallittavat värit, esim. Jeesus Kristuksen ja Marian Jumalanäidin puvustuksessa. Samoin kuin ulkoiset näköisyydet sen vuoksi ne ovatkin säilyneet näihin päiviin asti Kristuksen syntymästä, näin tunnistettavina kun katsomme malleja mahdollisimman varhaisista maalauksista. Eri koulukuntia on aina ollut, ne ovat vähän makuasioita mutta itse aihe tulee olla aina tunnistettavissa. Jos halutaan käyttää kultaa, voidaan kullata koko tausta tai sädekehät. Siihen käytetään mikroskooppisen ohutta lehtikultalevyä joka ”liimataan” alkuvaiheessa ennen kun maalauksessa siirrytään itse kuvan maalaamiseen ikonin pintaan varoen. Itse olen käyttänyt vanhaa tapaa kiinnityksessä munatemperalla. Kultauksen voi tehdä joko täysin pinnan peittäen tai ns.” vanha kultaus” josta itse pidän. Nämä ovat kuitenkin makuasioita.
Sana ikoni on alkuaan Kreikan kielestä ja tarkoittaa kuvaa, näkyvää. Ikoni on puulle tehty rukous. Ikoni on katse tuonpuoleiseen, välikäsi meidän ja Jumalan välillä. On kertomuksia erilaisista ihmeitä tehneistä ikoneista joiden edessä on tapahtunut uskomattomia asioita ja tapahtumia.
Ehkä ensimmäisenä ikonina pidetään Jeesuksen Kristuksen hikiliinaa johon jäi kuva kun hän painoi kasvonsa siihen, siitä on tullut aikojen saatossa ”Käsittätehty” Herramme Kristuksen kuva ikonitaiteessa. Sanotaan myös että Luukas on maalannut ensimmäisen ikonin. Hän oli lääkäri ja taitava käsistään ja oli nähnyt Marian ja Jeesuksen. Vladimidin Jumalanäidin kuvan kerrotaan olevan ensimmäiseltä malliltaan Luukkaan maalaama. Täten on vanhoja malleja seuraamalla Jeesuksen kasvopiirteet tunnistettavissa meidän päiviimme asti. Ikonimaalarin tulisikin seurata mahdollisimman tarkkaan vanhoja kuvia malleikseen. Mieluiten ennen 1800-lukua jolloin sanotaan alkaneen rappiokauden. Kuitenkin myös näitä perinteen jatkuessa on pidettävä vanhoina, sillä välittäväthän ne meille alkuperäisen ikonin merkityksen ja käytön.
Andrei Rublojev oli kuuluisa ikonimaalari venäjällä 1370- 1430-luvulla erityisen taitavasta työskentelystään tunnettu kautta maailman. Varsinkin ”Pyhä Kolminaisuus” ja ”Vladimidin Jumalanäiti” jotka hän maalasi. Niitä pidetään maailman kauneimpina ikoneina, ovat monina toisintoina levinneet ikonimaalareiden esikuviksi. Nämä kuuluvat ns. Nouvgorodilaiseen koulukuntaan joka on aikalailla askeettinen ja kruusailematon yksinkertainen tyylisuunta. On useita erilaisia koulukuntia, muodostuen eri luostareiden vaikutuksesta.
Alkuunhan vuosisatojen ajan vain munkit luostareissa maalasivat rukouselämänsä ohessa ikoneita. Vasta 1960-luvulla on suomessakin alkaneet ns. maallikot ikonimaalauksen, jota ortodoksit ovat pitäneet omanaan, vaikka alkukirkossa onkin ikonit olleet yhteistä Raamatun kuvakerrontaa koska oli paljon kirkkokansaa joka ei osannut lukea.
JUMALANÄIDIN IKONIT
Vladimirin Jumalanäiti / Kaija Lepola
Päätyypit: perustuu kolmeen eri ryhmään
Tiennäyttäjä eli Hodegitriaan
Hellyyden (armollisuuden) eli Umilenieen
(Pienet yksityiskohdat, kuten Jumalanäidin ja Kristuslapsen pään, käsien ja jalkojen asennot ja suhteet erottavat nämä eri tyypit toisistaan)
Ennusmerkki eli Znamenieen
Jumalanäitiä kohtaan tunnettu syvä luottamus ja usko hänen esirukousasemaansa ovat olleet pohjana lukuisten paikallisikonien syntymiselle. Paikallisikonilla tarkoitetaan ikonia, joka on saanut nimensä jonkin paikkakunnan mukaan. Ne ovat joko sinne siirrettyjä tai ihmeellisellä tavalla ilmestyneitä ja ovat osoittautuneet ihmeitätekeviksi.
Ihmeitätekevät ikonit kuin Vladimidin ja Smoleskin Jumalanäidin ikonit Bogoljubskaja ja Novgorodin Znamenie Ennusmerkki tulivat tunnetuiksi Venäjällä Mongolivaltaa edeltävällä aikakaudella 1000-1100 luvuilla.
Kristittyjen uskon lujittamiseksi mongolivallan aikana saivat alkunsa lukuisat ihmeitätekevät ikonit, joista mainittakoon Tihvinän ja Konevitsan Jumalanäidit. Jumalanäidin ikonit Grebnevskaja, Kolotskaja ja Feodorovskaja. Niihin turvauduttiin ja niiden välityksellä kannettiin Jumalanäidille esirukouksia ahdistuksen ja hädän hetkellä. Tunnetuin mongolivallan päättymiseen liittyvä ikoni on Kazanin Jumalanäidin ikoni. Se ilmestyi eräälle tyttöselle vuonna 1379 hiljattain tataareilta vallatun kaupungin kristittyjen uskon lujittamiseksi.
Kaikille ihmeitätekeville Jumalanäidin ikoneille on ominaista niitä kohtaan tunnettu syvä usko ja luottamus. Niiden välityksellä on kannettu esirukouksia Jumalaäidille henkilökohtaisen tuskan ja valtakunnallisen hädän hetkellä. Niitä on kannettu ristisaatossa kaupungeissa ja kylissä kun sota on uhannut nujertaa kansalaiset alleen.
Länsimainen taide vaikutti merkittävästi ikonien ikonograviaan jo 1600-luvulla, mutta erityisesti 1700-luvulla.
KAZANIN JUMALANÄITI
Ikonin varhaisvaiheet liittyvät kristinuskon voittoon islamilaisuudesta ja Venäjän voittoon Kultaisesta ordasta eli mongolivallasta. Kazanin kaupunki oli vallattu Venäjälle v.1552 ja v.1579 kaupungissa syttyi tuhoisa tulipalo. Islamilaiset pitivät tätä Jumalan rangaistuksena kristittyjen heikkoa uskoa kohtaan. Jumalanäidin ikonin ihmeellinen löytyminen kuitenkin vahvisti kristittyjen uskoa, ikoni löytyi vahingoittumattomana rakennuksen raunioista. Löytäjä, yhdeksänvuotias tyttönen oli saanut siitä ilmoituksen unessaan Jumalanäidiltä. Löytöpaikalle rakennettiin aikanaan naisluostari ja ikonia alettiin nimittää Kazanin Jumalanäidiksi löytöpaikkansa mukaan.
VLADIMIRIN JUMALANÄITI
Ikoni on tunnetuin ja rakastetuin venäläinen paikallisikoni. Perimätiedon mukaan ikonin prototyyppi eli alkukuvan on maalannut evankelista Luukas Neitsyt Marian elinaikana. Konstantinopolin patriarkka lähetti ikonin 1100-luvun alkupuolella Kiovaan ruhtinas Juri Dolgorukille. Ruhtinaan poika Andrei matkasi pohjoiseen mukanaan ihmeitätekevä Jumalanäidin ikoni. Lähellä Vladimiria Jumalanäiti ilmestyi unessa ruhtinas Andreille ja kehoitti tätä viemään ikonin Vladimirin kaupunkiin.
Vladimirin Jumalanäidin ihmeitätekevään ikoniin turvauduttiin lukuisia kertoja mongolivallan aikana. Jumalanäidille osoitetut palavat rukoukset saivat uskovaisten keskuudessa vastauksensa. Moskova säästyi mongolijoukkojen hävitykseltä.
KORSUNIN JUMALANÄITI
Ikoni kuuluu Hellyyden (kr.Eleusa, ven. Umilenie) Jumalanäidin ikoneihin. Hellyyden Jumalanäidin ikoni kuvataan siten, että äiti syleilee lastaan painaen tämän kasvot poskeaan vasten. Korsunin Jumalanäidin ikonissa kuvataan ainoastaan kasvot ja käsivarret, mutta useimmissa muissa Hellyyden Jumalanäidin ikoneissa esitetään kuvattavia hahmoja enemmän. Korsunilaisessa tyypissä kuvattavien päät ovat kääntyneet joko oikealle tai vasemmalle.
Korsunin Jumalanäidin ikoni prototyyppi sijoittuu 1200-luvun Pihkovaan, jossa sitä alettiin kunnioittaa ihmeitätekevänä. Myöhemmin ikoni siirrettiin Krimille, kreikkalaiseen satamakaupunkiin Korsuniin, jonka mukaan sitä alettiin nimittää Korsunin Jumalanäidiksi.
NEITSYT MARIA KAIVOLLA
Herran enkeli tulee ilmoittamaan Marialle kesken työpäivän että hän tulee raskaaksi. Puu linnunpesineen on hedelmällisyyden symboli. Ikoni jossa aina esiintyy kaivo, on Jumalanäidin ns. esi-ilmestys tai myös ilm. kaivolla Jaakobin (protoevankeljumi) kertoo: Ja hän (Maria) otti astian ja lähti hakemaan vettä ja katso ääni sanoi hänelle: ”Iloitse armoitettu, Herra sinun kanssasi siunattu sinä naisten joukossa.”
