Olen tehnyt tämän teoksen jo edellisellä vuosituhannella. (Se kuuluu sarjaan ”Voihan helvetti”). Oli tulossa 1990-luvun lama. Lehdet kirjoittivat suurin otsikoin, että piispat ja papit nostivat palkkaansa niin paljon ettei keskiverto työläiset saaneet kuukaudessakaan sellaista palkkaa. Yrittäjät tapettiin ja ajettiin konkursseihin, ”pankit pelastettiin” moni yrittäjä teki itsemurhan kun elämäntyönsä valui hukkaan. Eivät sitä häpeää kestäneet. Perheet hajosi ja ne jotka siitä ajasta selvisivät ovat kitkuttaneet näihin päiviin jotenkin.
Nyt lehdessä oli erikoinen juttu ympäristöystävällisestä kuolemasta, eli ruumiimme hävittämisestä kun kuolemme, että meidät liotetaan lipeässä ja keitetään. Ihmettelen saako sen myrkkyliuoksen yleensä heittää vesistöön. Ämpäreissä kannettuinako meidät taivaaseen noudetaan? Samassa lehtijutussa oli: Kokoomusnuoret ovat ehdottaneet kompostointia jossain kääreessä missä maatuisimme parissa kuukaudessa, mm. hampaiden paikat kerättäisi ja kierrätetään. Nyt eletään aikaa jolloin me suuret ikäluokat olemme tätä kuolevaa joukkoa 10-15 vuoden aikana, heidän isovanhempiaan, joista haaveillaan tehtävän vaikka kukkapenkkien multaa ettei vietäisi hautausmailta turhaan tilaa.
”Tämä planeetta on annettu meille lahjaksi, joten siitä tulee pitää huolta” arkkipiispa kuvailee jutussa, siitä olen samaa mieltä, mutta kirkko on ensinnäkin lähtenyt luonnon hävitykseen hautakivien muodossa kalliot hajotetaan eikä niitä saada koskaan takaisin, puinen risti haudalla kestää sen minkä meidän ruumiimme mätänee haudassa, sielumme on lähtenyt jo kuollessamme taivaan tuuliin Jumalamme luo. Se on autuas tietoni kun kuolon hetki tulee.
