Kertomus ISÄ MEIDÄN postikortin taustalta

Apollo-lehdessä oli toivomus laittaa korteista tarinaa. Minulla olisi pieni kertomus tästä ISÄ MEIDÄN-kortista, syystä että se koskettaa maamme historiaa.

Isä meidän postikortti - Kaija Lepola
ISÄ MEIDÄN postikortti – Kaija Lepola

Sata vuotta sitten oli kovat ja vaikeat ajat kansallamme veljessota sisällissota, monet tuhannet kuolivat. Kansa oli jakaantunut kahtia punaisiin ja valkoisiin. Valkoiset saivat sankarihautauksensa kunnioineen ja punaisia ei kelpuutettu edes siunattuun maahan, papit kieltäytyivät hautaamasta. Heidät haudattiinkin ulkopuolelle hautausmaan, vasta myöhemmin on siirretty monien hautausmaiden aidat niin että myös ulkopuolelle haudatut ovat nykyään hautausmaan sisäpuolella. Siihen aikaan kuitenkin kaikki kuuluivat kirkkoon ja useat olivat hartaasti uskovaisia ihmisiä, joten monesti äidit tai vaimot joutuivat itse hautaamaan omaisensa jos heidän ruumiinsa löytyi haudattavaksi. Oma mummuni löysi isäni tädin kanssa Kalevankankaan ruumiskasasta veljensä ruumiin tunnistaen äitinsä kutomista sukista. Ottivat hänet siten sieltä itse, saattaen haudattavaksi.

Sen vuoksi olen tehnyt tämän kortin vaatimattoman oloiseksi, että se kuvaa sitä todella karua kohtaloa niin monen silloisen ihmisen kohdalla.

Rauhan vuosia toivoen

Kaija Lepola

Kotimaamme kalliot suojeltava

Kalliot eivät ole uusiutuva luonnonvara, eikä niitä saa koskaan takaisin, on suuri synti käyttää Luojamme antamaa luontoa ahneuden ja rahanhimon välineenä.

Kalliot, järvet, joet ja suot ovat meidän yhteistä omaisuuttamme. Ne ovat säilyneet miljoonia vuosia ja meidän tulee valvoa että ne säilyvät edelleenkin. Tämä on perusluonnon suojelua josta me kaikki olemme vastuussa. Kalliot estävät voimakkaita myrskyjä muodostumasta, ne ohjailevat sateita ja ukkosia, toimivat lämmönvaraajina ja tasaavat näin ilmastomme lämpötiloja jne. Kallioilta valuva sadevesi ajautuu turvallisesti, vuosituhansien kokemuksesta pohjavesiimme, matkalla puhdistuen ottaen mineraaleja ja hivenaineita jotta me saadaan sellaista vettä johon olemme tottuneet ja joka sopii meidän elimistöömme. Jokainen rikottu kallio vaurioittaa pohjavesiemme normaalia kiertokulkua laajalta alueelta ja saattaa viedä vuosituhansia ennen kuin se palautuu normaaliksi.

Vain ihminen on se joka kalliot tuhoaa

Tänne pohjolaan on kalliot aikojen myötä luotu meitä suojaamaan ja turvaamaan elämäämme ilmaston muutoksia vastaan. Olemme niin lähellä pohjoisnapaa että ei kannattaisi tasoittaa tätä maata, sillä muuten tuulet, myrskyt ja tulvat vievät mennessään kaiken mitä matkalleen sattuu kun ei ole mäkiä tai metsiä niitä pysäyttämässä.

Kivien louhinta kallioista on alkanut vasta 1850-luvun jälkeen, eikä se pitkään aikaan vaikuttanut luonnon tasapainoon sanottavasti. Vasta viimeisen 20 vuoden kuluessa kallioita on järjestelmällisesti ruvettu hävittämään. Ja vauhti on vaan kiihtynyt erilaisten kivilaattojen milloin minkälaisiin tarkoituksiin vaan joku keksiikään kallioista hyödyn ottamaan. Korvaamattoman kallisarvoiset kalliot on murskattu sepeliksi, ja yhteinen luonnonvara pistetty seteleinä joidenkin taskuun. Nykyään vallitseva järjestelmällinen kallioiden murskaaminen on aina katastrofi tulevaisuutta ja luontoa kohtaan. Tällä menolla jätämme jälkipolville perinnöksi tasaisen kynityn maan. Meillä ei ole oikeutta murskata yhtäkään arvokkaista kallioistamme, on se sitten kenen maalla hyvänsä.

Hautakivistä

Tässä on jokin aika sitten ollut lehdissä naapurikuntaan tulevasta tulevasta valtavasta hautakivipalatsista jossa bisnesmiehet ovat myymässä itäsuomesta ostamiaan ainakin kolmea kalliota vainajille maallisen elämänsä muistoksi. Täälläpäin kun on hyvät markkinat ja kulkuyhteydet koko Suomeen. Suuret ikäluokat alkaa kohta kuolemaan varmaan ajatuksissaan. Toinen juttu olikin hiljattain pelko siitä, että tuhkaus on yleistynyt ja vie markkinoita alaspäin.

On hyvä että tuhkaaminen on lisääntynyt. Ainakin moni maamme arvokkaista kallioista säästyisi. Hautakivet ovat omaisia varten, vainaja ei niistä enää tiedä. Suru vainajaa kohtaan on yhtä suuri, on kyseessä tuhkaus tai tavallinen arkkuhautaus. Taivaaseen voi päästä ilman kiveäkin.

Ihmettelenkin miksi seurakunnat alkoivat siihen, että hyväksyivät laatikkokivet hautausmaille? Kiviveistämöt bisnes mielessään hävittävät srk:n kanssa arvokkaat kalliomme.

 

Vaikka puuristi on kaunis, perinteinen ja yksinkertainen symboli meidän uskollemme vaikuttava muistomerkki vainajasta. Lisäksi ennen sanottiin, että puuristi säilyy niin kauan kun ihmisen maatuminen haudassaan tapahtuu. Se on myös helppo vaihtaa jos tarvetta ilmenee. Puun häviäminen takaisin luontoon on myös maatuminen, puu ei jää ongelmajätteeksi.

Hautakivien tuonti hautausmaille pitäisi heti lopettaa ja alkaa uusi aika, palauttamalla käyttöön puiset ristit.

Pois heitetyt kivet tulevaisuudessa

Kivet hautojen hävittämisen jälkeen hautausmaiden hautausmaiden reunoilla ovat todella hylkäämisen surullinen perikuva siitä, millainen on ihmisen arvostus. Hautakivet on jälkiämme kallioiden tuhotöistä. Kerätäänkö näistä matkalaukkukivistä vaikka aitaa hautuumaan ympärille josta jälkipolvet voivat sitten käydä katselemassa muinaisia ihmisiä, joita eivät ole edes tunteneet, jotka ehkä ehkä ajattelemattomuuttaan ovat osallistuneet luontomme tuhoamiseen. Olisiko arvokkaampi uusiokäyttö esim. kivet aitana, kun murskeena tai sikin sokin jossain nurkilla? Myydäänkö joidenkin bisneksenä kivet hiottuna uudelleen. Vai miten uusiokäyttö olisi järjestettävä? Tehdäänkö uusia kirkkoja kyllä kiviä piisaisi seiniksi, taitaa vaan olla valitettavasti niin ettei enää kovin paljon kirkkoja kaivata. On paljon yksityisiä hautoja (kiviä) joita muutaman vuoden kuluttua kukaan ei enää hoida ja hautaus tuleen tapahtumaan uudelleen näihin hautoihin. Hautakiviähän nykyaikana pidetään melkein itsestäänselvyytenä hautausurakoitsijoiden ja seurakuntien suosituksena, luullaan sen olevan autuutemme. Ei ole kyse siitä etteikö ne ole kauniita, mutta  jälkeenjääneitä varten hankittuja. Luulen ettei  Jumala ota meitä luokseen sen paremmin onko haudalla kivi vai vaatimaton puuristi. Tällainen bisnes kallioidemme tuhoamisessa olisi syytä lopettaa heti. Kirkon pitäisi vihdoin pyrkiä tekoihin ihmisen tasa-arvostamisesta jo täällä maanpäällä. Sankarihaudoissa esim. on niin upseerit kuin sotamiehet vierivieressä tasavertaisina.

Paitsi hautaukset sisällissodassa jossa eriarvoisuus oli karmeaa, vain voittajat (valkoiset) olivat kelvollisia siunattuun maahan kivipatsaidensa alle. Häviäjät (punaiset) hautausmaiden ulkopuolelle tuskin oli pappia heitä siunaamassa vaikka olivat uskovaisia ihmisiä. Vasta myöhemmin on hautausmaiden aitoja siirretty niin että ovat edes samalla hautausmaalla.

Kukaan ei pystynyt vastaamaan minulle, miten kerran murskatun kallion saa jälleen entiselleen kallioksi. Tätä asiaa olen usein kysynyt, vastauksena tullut vain hölmistynyt ilme, vaikka kysymys on todella vakavasta asiasta.

Meidän kallioperämme on paksumpaa kuin missään muualla Euroopassa eikä se kasva takaisin.

Meitä huijataan puhumalla kallioiden louhinasta aiheutuvissa haitoissa vain pöly- ja meluhaitoista, vaikka tuho on peruuttamaton.

Harju-Center kirjastolle

Keskustan liike-elämä hiljenee rajusti. Pääasia on, ettei lopeteta ruokakauppoja eikä pienyrittäjien liikkeitä. Ja tosihan on että uusi Saviselän liikekeskus on nyt ja tulevaisuudessa vielä suuretessaan paikka joka asiakkaita vetää puoleensa. Tyhjenevä Harju-Center olisi oiva paikka laajentaa kirjasto, kolme kerrosta hyvää tilaa, johon myös taiteilijat saisivat kauan kaipaamaansa näyttelytilaa kaupungin keskustaan kaikkien kaupunkilaisten nähtäväksi. Uudesta kirjastosta on puhuttu, mutta kaupungilla on vielä monet vuodet niin kireä rahatilanne että olisi hulluutta ajatellakaan uutta monia miljoonia maksavaa uutta kirjastoa, kun on tällainen paikka nykyisen ahtaan kirjaston vieressä.  Harju-Center olisi varmaankin paljon edullisempi ratkaisu.

Mielipidekirjoituksen julkaissut Nokian Uutiset 13.9.-10

Kalliot on säilytettävä jälkipolvillemme

Nyt aloitetaan seitsemän vuotta kestävä Nokian Naulovuoren louhinta. On vain ympäristöluvasta kiinni, eikä paljon tarvitse epäillä, etteikö se menisi läpi. Itse kalliot näyttävät olevan arvokkaita vain murskattuina, lopullisesti hajotettuina teihin, pihojen kaunistukseen ja ties mihin. Nokian Naulovuori ei ole ainoa huolenaihe maassamme vaan kaikki Suomen kalliot ovat uhanalaisina.

Kalliomme ovat korvaamattomia, niitä ei koskaan enää saa takaisin.

Tämä on valtiovaltamme hyväksymä käytäntö tuhota lopullisesti kalliomme. Valtioneuvoston luvan saaneena Metsähallitus on perustanut Morenia Oy:n maa-ainesliiketoimintaansa varten, eli ei todellakaan ajatella kallioiden säästämistä kansallisomaisuutenamme, vaan niiden muutamista rahaksi, tulevaisuudesta piittaamatta. Tämä on mitä suurinta ymmärtämättömyyttä ja taas kerran virkamiesten ym. päättäjien älytöntä luontomme tuhoamista. Kallioiden tuhoaminen pitäisi lopettaa heti.

On murheellista, kuinka väärin käytämme tätä Luojan antamaa luontoa ajattelematta jälkeläisiämme. Jokaisen kallion tuhoaminen on ympäristökatastrofi johon ei millään sukupolvella ole oikeutta.

Kivien louhinta kallioista on alkanut vasta 1850-luvun jälkeen, eikä se pitkään aikaan vaikuttanut luonnon tasapainoon sanottavasti. Vasta viimeisten 20 vuoden kuluessa kallioita on järjestelmällisesti ruvettu hävittämään ja kallisarvoinen ja korvaamaton kallio on murskattu sepeliksi ja yhteinen luonnonvara pistetty seteleinä joidenkin taskuun.

Tällä menolla jätämme jälkipolvillemme perinnöksi tasaisen kynityn maan.

Kalliot ovat yksi yhteiskuntamme peruskiviä, joiden murskaaminen on suuri häpeä ja synti, kyselen ”kolkutteleeko” kulkea tasaista mutkatonta tietä, joka halkoo louhitut kalliot. Talviaikaan tuntuu kuin kallioilta valuisivat jäiset kyyneleet muistuttamaan meitä teoistamme. Moni kallio olisi säilynyt kiertäenkin, nyt se on niin, että kaikki pois tieltä, täältä tullaan ja lujaa, muuten ei ehdi.

Tänne pohjolaan on kalliot aikojen myötä luotu meitä suojaamaan ja turvaamaan elämäämme, ilmaston muutoksia vastaan. Olemme niin lähellä pohjoisnapaa, että ei kannattaisi tasoittaa tätä maata. Sillä muuten tuulet, myrskyt ja tulvat vievät mennessään kaiken mitä matkalleen sattuu, kun ei ole mäkiä tai metsiä niitä pysäyttämässä. Tulevaisuudessa ei voi enää laulaa ”Kalliolle kukkulalle rakennan minä majani”.

Adressi: Nokian Naulonvuoren louhinnan estäminen