Vuosi 2024 alkoi Nokian Kuvataiteilijat ry:n taidenäyttelyllä Kirjasto Virrassa. On pitkään puhuttu kuinka nuoriso ei enää lue eikä kirjoita kuten ennen. Jotta kiinnostus lukemiseen ja kirjoittamiseen heräisi ja jatkuisi, Nokialla järjestettiin viime syksynä 9:s luokkalaisille kirjoituskinkerit, he saivat aiheeksi millainen kaupunkimme olisi 10 v. päästä Nokia vuonna 2033. Kinkerit koski kaikkia Nokian koulujen 9 luokkalaisia heitä oli viitisen sataa. Tehtiin kirja johon valittiin 30 oppilaan tekstit ja Nokian Kuvataiteilijat ry:n kuvataiteilijat saivat kunnian kuvittaa kirjan. Jokaisen oppilaan kirjoitus arvottiin taiteilijoiden kesken jonka aiheen he saivat kuvata katsomallaan tavalla jotakin kohtaa kirjoituksesta.
Minäkin olin yhtenä kuvittajana kirjassa. Ja nyt on Nokian kirjaston Raami taidetilassa näyttely kaikkien kuvittajien teoksista esillä tammi-helmikuun aikana perustuen jokaiselle arvottuun tekstiin. Mielestäni näyttely on erilainen kirjoitustenkin takia, juuri sen vuoksi kannattaa käydä tutustumassa. Nämä nuoret ovat itse kymmenen vuoden kuluttua nuoria aikuisia näkemässä miten kaupunkimme silloin jaksaa, ja mihin suuntaan elämä heitä on kuljettanut. Itse olen piirtänyt kansakoulussa opettajan pyynnöstä Pyynikin näkötornista kuvan opettajien kesäjuhliin, se jätti nuoren lapsen mieleen haaveen taiteilijan urasta.
Omassa teoksessani kuvasin, miten elämä kuitenkin luonnon kauneuden ja ihmisten kanssakäymisen vuoksi jatkuu eikä elämän perustoimintatavat paljon muutu vaan maailma pyörii kuitenkin. Maisemat ja luonto tulevat olemaan entistä tärkeimpiä. Tätä maalaustani Niia-Maria Jäntin runosta kohta ”Silti aito kohtaaminen arvokasta on.” tehdessä ajattelin millainen luonto oli kymmenen vuotta sitten, se ei ole paljon muuttunut. Olen ollut maalamassa samaa rantamaisemaa jo yli 20v. sitten useampaankin kertaan. Kävin siellä nyt syksyllä penkkiä en muistanut, laitoin myös penkillä tietokoneidensa lumoissa istuvan pariskunnan, kuitenkin pidän kuinka äiti lapsineen yrittää ylläpitää luonnossa liikkumista tärkeänä.
Itsestäni voin sanoa olevani jo ”ehtoopuolella” olenko edes näkemässä v.2033. Minun elinaikanani maailma on muuttunut todella nopeaan tahtiin. Sähköisten laitteiden kilpajuoksun myötä, josta tämän ikäluokan ihmiset eivät meinaa millään pysyä mukana kehityksessä. Vanhuksista osa on jo nyt jäänyt kokonaan syrjään, ei edes omista tietokoneita. Kymmenen vuoden päästä on ikäluokka jolla ei ole
näitä tekniikan osaamisen huolia. Joten onnea tämän päivän nuorisolle elämäänne, silloin te kasvatte uutta sukupolvea.
Tämän näyttelyn avajaispäivänä sain myös iloisen viestin, kummityttöni perheeseen syntyi odotettu tyttövauva. Hienoa.
Tämän näyttelyn halusin olevan etupäässä keveitä kesäisiä teoksiani akvarelleja pastellia ja oli myös joku öljyväri- ja akryylimaalauskin.
Tänä vuonna kesä on ollut aikainen ja luonto on kaunis. Laitoinkin näyttelyn nimeksi ISTUTAAN ILTAA JA NAUTITAAN KESÄISESTÄ LUONNOSTA.
Urani aikana olen tehnyt valtavasti akvarellimaalauksia, ne olivat suosittuja realistisuutensa ja keveytensä vuoksi sekä valmistuivat nopeasti koska kuivumiselle ei mennyt pitkiä aikoja ja tilaukset kulkivat myös helposti postin välityksellä.
Pastellitöistä pidän mutta ne ovat hankalampia kuljetella ja säilytellä. Pidän niistä herkkyytensä vuoksi. Tähän näyttelyyn vein pariskunnan aurinkoista iltaa istumassa aurinkohattuineen.
Öljyväriteos LUONTOPOLKU, siitä olen tehnyt myös suruadressin.
Akryylimaalaus AURINKOINEN KEVÄTAAMU on vasta toinen akryylimaalaukseni. Olin pitkään sitä mieltä että minä en ala akryylivärejä käyttää, koska nehän on muovia ja myrkkyä luonnolle. Vaikka akryylivärit on vesiliukoisia käyttää, ei jätevesiloppuja viemäriin saa laittaa. Siihen aikaan kun olen opiskellut, nämä olivat tulossa ja sanottiin että ei ole tietoa miten kestävät käytössä jms. Öljyvärityöt olivat kalliita hankkia ja oli ainakin todettu että säilyvät vuosituhansia joten ammatissani tein öljyvärein. Nyt olen sanonut, että vanhana voi jopa muuttaa mielipidettään, onhan akryylimaaleissa se etu etteivät ne haise ja kuivuvat nopeasti. Olen kuitenkin yhä sitä mieltä että myydessä asiakkaalle pitää kertoa onko teos akryyli- vai öljyväriteos, koska lopputulosta on erittäin vaikeaa erottaa.
Olen tehnyt Ystävänpäiväkortteja jo yli kymmenen vuoden ajan. Lumiukko- ja akka sarjaa kymmenen vuotta. Joka vuodelle erilaisen ajattelin lopettaa tähän kymmenen sarjaan, mutta tämä hirvittävä sotatila Ukrainassa antoi aiheen vielä tänä vuonna. Toivon sen tuovan edes jonkin verran lohtua ja toivoa uudesta ajasta ja kortti muistuttaa ettei heitä unohdeta. Vaikka naapurimaan pomona Putin itse yltäkylläisyyden loisteessa hyökkäilee ja tuhoaa mielettömässä vallanhimossaan Ukrainaa, välittämättä edes omista sotilaistaan lähettämällä heidät vieraalle maalle kuolemaan. Siitä on urhoollisuus kaukana, heillehän ei ystävänpäivällä näytä olevan minkäänlaista merkitystä. Ukrainalaiset ovat urhoollisia kun puolustavat maataan tässä kauhistuttavassa tilanteessa, taisivat saada hyvään aikaan rohkean presidentin Volodymyr Zelenskyistä koko maailmalle yllätyksenä. Surullista on katsella miten huoli kansansa kohtalosta painaa nuorta miestä sodan jatkuessa.
Katsellaan eteen- ja taaksepäin tätä eloa. Olipa tv:ssä mielenkiintoinen Jumalanpalvelus Kallion kirkosta uutena vuonna 2023. Kiitos siitä, nautin kosketti, katselin vielä uusintanakin. Tuli tunne, että uusi aika koittaisi kirkonmenoissa nykyihmiselle. Kirkot saisivat uutta nuorempaakin väkeä saleihinsa, koska nyt nämä suuret ikäluokat ovat aikalailla kirkonkäynnit hylänneet ja heitä vanhemmat eivät enää ole elossa tai muuten ikänsä ja kuntonsa vuoksi pääse kirkkoon. Sitä paitsi suuria ikäluokkiakaan ei enää siellä kohta ole kuin arkussa viimeiselle matkalleen. Uskontunnustus rukouksesta, kun muutetaan kohta ”ruumiin” ylösnouseminen sielun ylösnousemiseen. Se olisi hyvä koska kaikkihan ymmärtää, että ruumis maatuu siksihän meidät hautaan laitetaan ja sielu on jo lähtenyt tuonpuoleisiin.
Naispappi puhui lapsuudestaan hieman ja sota-ajoistamme. Laitan tähän tämän tytön kuvan, jotta me aikuiset ymmärtäisimme suojella lapsiamme. Varsinkin nyt kun sota Ukrainassa jyllää ja tuhoaa kaiken. Veljeskansa hyökkää tappamaan toisiaan, naapurimaansa vallanhimoisen johtajan käskystä, sodan, jonka myös heidän kirkkonsa ylin johto hyväksyy.
Minulle on palautunut yli neljäkymmentä vuotta sitten tekemäni taulu, joka tavallaan koskettaa muistoissa vieläkin. Siihen aikaan oli kovin suosittua taideteoksina tytönpää muotokuvat. Tässä minulla oli mallina naapurintyttö, joka otti minusta turvaihmisen, hänellä oli erikoisen kauniit isot silmät, kuitenkin niissä näkyi suru ja huoli. Teoksessani on ehkä vähän maamme naistaiteilijoiden ihannointia, en enää muista, mutta näyttelyissä olivat suosittuja ja myivät hyvin. Vahinko etten ole siihen aikaan teoksiani ylös kirjannut, töitä oli niin paljon kun jaksoi ja ehti tehdä.
Tällä uudemmalla akvarelli-teoksellani näkymä Alisenjärveltä toivon maailmaan rauhaa näin uuden vuoden alkaessa.
Olen tehnyt tämän teoksen jo edellisellä vuosituhannella. (Se kuuluu sarjaan ”Voihan helvetti”). Oli tulossa 1990-luvun lama. Lehdet kirjoittivat suurin otsikoin, että piispat ja papit nostivat palkkaansa niin paljon ettei keskiverto työläiset saaneet kuukaudessakaan sellaista palkkaa. Yrittäjät tapettiin ja ajettiin konkursseihin, ”pankit pelastettiin” moni yrittäjä teki itsemurhan kun elämäntyönsä valui hukkaan. Eivät sitä häpeää kestäneet. Perheet hajosi ja ne jotka siitä ajasta selvisivät ovat kitkuttaneet näihin päiviin jotenkin.
Nyt lehdessä oli erikoinen juttu ympäristöystävällisestä kuolemasta, eli ruumiimme hävittämisestä kun kuolemme, että meidät liotetaan lipeässä ja keitetään. Ihmettelen saako sen myrkkyliuoksen yleensä heittää vesistöön. Ämpäreissä kannettuinako meidät taivaaseen noudetaan? Samassa lehtijutussa oli: Kokoomusnuoret ovat ehdottaneet kompostointia jossain kääreessä missä maatuisimme parissa kuukaudessa, mm. hampaiden paikat kerättäisi ja kierrätetään. Nyt eletään aikaa jolloin me suuret ikäluokat olemme tätä kuolevaa joukkoa 10-15 vuoden aikana, heidän isovanhempiaan, joista haaveillaan tehtävän vaikka kukkapenkkien multaa ettei vietäisi hautausmailta turhaan tilaa.
”Tämä planeetta on annettu meille lahjaksi, joten siitä tulee pitää huolta” arkkipiispa kuvailee jutussa, siitä olen samaa mieltä, mutta kirkko on ensinnäkin lähtenyt luonnon hävitykseen hautakivien muodossa kalliot hajotetaan eikä niitä saada koskaan takaisin, puinen risti haudalla kestää sen minkä meidän ruumiimme mätänee haudassa, sielumme on lähtenyt jo kuollessamme taivaan tuuliin Jumalamme luo. Se on autuas tietoni kun kuolon hetki tulee.
Nokialla on keskustassa miellyttävä kahvila Frida. Heillä on taideseinä Nokian Kuvataiteilijat ry:n ” Kuukauden Taiteilijaa ” varten. Olen nyt ”Kesäkuun taiteilijana”. Laitoin esille näyttelyn ”NÄIN NÄMÄ NÄIN” öljyvärimaalauksiani mm. aiheita Nokialta. Halusin myös tuoda esille taulun Auringonkukat, Ukraina mielessäni, heidän kansalliskukkansa on auringonkukka tänä rankkana sodan koettelemusten aikana. Vuosien saatossa niitä olen teoksiini paljon tehnyt, sehän on ollut meilläkin monen suosiossa kaunis värikäs, taideteoksena seinällä. Joitakin töistäni on myös postikortteina esim. Auringonkukat ja Puutarhakissa.
Ystävänpäivä oli taas tänäkin vuonna huolimatta, että korona-pandemia vaan jatkuu, meidän olisi sitä suuremmalla syyllä tärkeää vaalia ja pitää yllä ystävyyssuhteita. Olen innokas korttikeräilijä ollut vuosikausia. Ystävänpäiväkortit ovat tulleet Suomeen jäädäkseen. Kun 4,5 miljoonaa korttia lähetettiin v. 2010. Ystävänpäivä aihekorttien keräilijöitä varmaan tulee tulevaisuudessa lisääntymään. Suomalaiset versiot verrattuna ulkomaisiin on mielestäni kuitenkin meidän ystävänpäivätervehdyksiin sopivampia, koska täällä ystävänpäiväkortti on suurelta osin sanan varsinaisessa merkityksessä ystäville. Ei niinkään rakastavaisten toisilleen välittämä lähetys rakkautensa osoituksesta, vaikka kaikki kunnia myös heidän välisestä viestistään kortinkin muodossa. Sain ajatuksen, että voisinkin tehdä suomalaisen talven ajankohtaan osuvan kortin. Näin naivistiset lumiukot ja -akat sai alkunsa. Ystävänpäivään kohdistuvaa korttiaihetta aikanaan pidettiin mielenkiintoisena uutena aiheenani, koska helmikuussa meillä on aina luminen talvi niin ajankohta viehättää. Niinpä olen tehnyt joka vuosi eriaiheisen ystävänpäiväkortin jo yli 10-vuoden ajan, ja saanut kiitosta ystäviltä ja keräilijöiltä. Olenkin kiitollinen korttieni ystäville, jotka ovat niitä säilyttäneet. v.2018 sattui tapaus että koko sen vuoden korttitilaukseni hukkui johonkin käsittämättä mihin joutuivat, siltä vuodelta ei ole kuin näytekortti itsellä, mutta tein siitä samasta uuden luisteluaiheisen kortin v.2019. Sen nimi oli ”Ystävälliset kiemurat”. Vaikka vanhat keräilykortit ovat aikaa nähneet ja tavattoman kauniita ja mielenkiintoisia, myös uudemmat kortit vanhenevat ja tulevat joskus olemaan arvokkaita uusille sukupolville jos korttien keräilyharrastus jatkuu, sitähän me keräilijät toivomme.
Historiamme kertoo, että ennen ”vietiin saunan taakse” ja tiedettiin mitä se tarkoittaa. Vielä nykyisinkin eräs maamme ”julkkislaulajista” tätä esittää ja lisäksi uhittelee julkisuuteen, kuinka kirvestä pitäisi heiluttaa kahden maamme hallitsijan kohdalla. Tällainen on mielestäni kamalaa, eikä pidä lietsoa vihaa.
Olen itse sitä mieltä, että kirveen heilutus on ainoastaan niitä halkoja varten saunan takana, jolla saa saunan lämmitettyä ja lämpöiset löylyt. Voi rentoutua ja unohtaa maailman murheet.
On todella kummallista, ettei ihminen vaan opi elämään sotimatta. On sellainen sanonta että ihminen kestää rikkautta ja mainetta, mutta ei valtaa. Nyt näyttää, että meidän naapurillemme on käynyt juuri näin, alkaa järki sumentuun vanhemmiten. Vallanhimo sokaisee hyökätä veljeskansan kimppuun lähettämällä nuorisonsa tappamaan ja tuhoamaan naapuriensa kodit ja elintilat. Syy ei voi olla muu kuin valtava suuruudenhulluus, eikö ole enää äiti elossa joka lukisi lakia. Kukaan ei tiedä miten tässä vielä käy. Ensin korona tappaa kautta maailman miljoonia ihmisiä, eikä olla siitä vielä eroon päästy niin eräs sekopää vallan- ja kunniahimossaan moukaroi sotavoimillaan miljoonia rauhaa rakastavia ihmisiä. Nyt ei sydämen sivistyksestä eikä kulttuuriarvoista voi sanoa sanaakaan, vain tuskasta valtavasta surusta.
Nyt on piru valloillaan tökkien hangollaan sotilaat liikkeelle
Mennyt vuosi on ollut yllättävä. Monelle raskas, ei pääse tapaamaan tuttaviaan. Siksi tänä vuonna varsinkin on tärkeää pitää edes jollain tavalla yhteyttä. Näin ajattelin tätä korttia tehdessäni.
Korona ajan ystävänpäivän – Postikortti – Kaija Lepola
Parhain terveisin postikortti 150 vuotta näyttelyn kortit on valittu yli 220 000 tuhannen kortin kokoelmasta 1800-luvun lopulta nykypäivään.
Näyttely on esillä eri puolilla Suomea keväällä ja syksyllä. Tamperelaisen postikorttiyhdistys Apollon jäsenkokoelmat ovat esillä vain Tampereella, Postimuseossa 28.3. asti. Kerrottiin aamulehdessä.
Täällä on nähtävillä paljon kauniita vanhojakin postikortteja. Kuulun kortti-keräilijöihin, Postikorttiyhdistys Apollon jäsenenä, mutta tässä näyttelyssä olen taiteilijana omilla teoksillani nykyajassa.
Tässä näyttelyssä on pieni osa postikorteistani vuosien varrelta. Osa maalauksistani on tehty myös postikorteiksi eri tekniikoilla, etupäässä aiheina on onnittelu, joulu, ystävänpäivä ja pääsiäinen. Ylensähän juuri nämä aiheet kulkevat eniten.
Esimerkiksi ystävänpäiväkortteja olen tehnyt yli 10-vuoden ajalta lumiukko ja –akka sarjaa, koska aihetta aikanaan pidettiin mielenkiintoisena uutena aiheena suomalaisena talvisen ajankohdankin takia. Niinpä olen tehnyt joka vuosi erilaisen. Olenkin saanut kiitosta ja keräilijöitä.
Ystävänpäiväkorteista:
Ystävänpäiväkortit on tulleet Suomeen jäädäkseen. Jos 4,5 miljoonaa korttia lähetettiin v. 2010. On omani joskus ehkä keräilijöiden harvinaisuuksia, koska niitä on tehty vähän. Ystävänpäivä aihekorttien keräilijöitä varmaan tulee tulevaisuudessa lisääntymään. Suomalaiset versiot verrattuna ulkomaisiin on mielestäni kuitenkin meidän ystävänpäivätervehdyksiin sopivampia, koska täällä ystävänpäiväkortti on suurelta osin sanan varsinaisessa merkityksessä ystäville. Ei niinkään rakastavaisten toisilleen välittämä lähetys rakkautensa osoituksesta, vaikka kaikki kunnia myös heidän välisestä viestistään kortinkin muodossa.
Olin mukana myös joskus, kun Suomi 100 v. Helsingissä oli kirjamessuilla Postikorttiyhdistys Apollon osasto. Siellä olin mukana Tampere/Ystävänpäivä aiheenani. Tampere korttiaiheet olivat keräilyjäni korttien tapahtumiin kuvat kertomuksin, näin sain 100-vuoden takaista historiaa ystävänpäiväkorttieni kautta liitettyä tähän päivään.
Suomi 100 – Postikortti – Kaija Lepola
Nyt tässä näyttelyssä olen taiteilijana ja mukana olevista korteista esim. paikkakunnista on vain vähäinen määrä. Otin esim. Kuurnakosken Muroleesta. Olen käynyt siellä maalaamassa teoksen, koska paikka on mummolani lähellä ja oli äidille rakas maisema. Nykyäänkin koski kuuluu perinnemaisema nähtävyyksiin.
Toinen paikkakuntakorttini lähiseudulta on Houkanojalta Kaukajärveltä. Tällaisena sen joskus 70-80-luvulla näin.
Houkan oja Kaukajärveltä – Postikortti – Kaija Lepola
Ja sitten Purjeet on Näsijärveltä, jolla olen nuoruudessani ollut monet kesät veneellä. Olen muuten maalannut joskus yhden purjeveneen keulakuvan tilauksesta siitä oli myös kuva kaupunkilehti Tamperelaisessa. Harmi, ettei minulla ole se kuva säilynyt, muuten kuin mielessä.
Näyttelymäärä oli rajallinen tilaltaan. itselläni on kuitenkin 28 kortin kokonaisuus taiteilijavuosien eri ajoilta. Tämän kirjoituksen ohessa on muutama niistä, muut ovat nähtävillä näyttelyssä.
Näyttelykokonaisuus on varmaan mielenkiintoinen hienoja kortteja vanhoista uudempiin. Tämä korona-aika vaan on ikävää monen kohdalla. Ollaan kärsivällisiä.
Nykyään kun uskonnoista ollaan paljon erimielisiä. Kuka uskoo mihinkin. Kerron vähän omia mielipiteitäni Mariasta Jeesuksen äidistä.
Marian Ilmestys
Tätä ikonia maalatessani tuli usein ajatuksiini yksinhuoltajaäidit. Heidän vaikeutensa varsinkin ennen vanhaan, kuinka rankka kohtalo heillä onkaan ollut, monet ovat joutuneet kuolemaan tai menettämään lapsensa, kun ei ole ollut minkäänlaista toimeentulon mahdollisuutta häpeän lisäksi.
Meillä täällä suomessakin he olivat usein yhteiskunnan hylkimiä, ja varsinkin piikoina isäntiensä armoilla. Oikeastaan vasta 1970- luvulla alkoi olla niin, että yksinhuoltajaäidit oppivat vähän pitämään puoliaan yhteiskuntaakin vastaan ja uskalsivat rohkeammin ottaa lapsensa vastaan ja rakastaa heitä yksinhuoltajina. Tätä olen pitänyt edistyksellisenä naisten rohkeutena, ja nykyäänhän maailmanmeno on jo ihan toista, monessa asiassa suvaitsevampaa. Monesti katsoessani tätä ikonia olen ajatellut juuri Mariaa Jeesuksen äitiä, heidän esiäitinään nöyränä, rohkeana ihmisenä, joka ansaitsisi paljon suuremman kunnian, tienäyttäjänä.
Tätä ei meidän uskonnossamme tuoda esille lainkaan. Kyllä vielä 1960-luvullakin oli todella kamalaa suhtautumista yksinäisiä äitejä kohtaan. Äitejä solvattiin ja haukuttiin, niin neuvoloiden kuin kirkkoväen piiristä. Vaikka elämä heillä oli monesti jo muutenkin huolia täynnä ja todella hankalaa.
En tiedä, ovatko yksinäiset äidit tätä näin ajatelleet, mutta mielestäni Maria Jeesuksen äitinä on suuren kiitoksen arvoinen. Hän on ÄITI esimerkkinä meidän ajanlaskumme alusta. Hänen rohkeudestaan naisena, äitinä saa ottaa oppia, olla häpeämättä ja kasvattaa lastaan ihmisten keskinäiseen kunnioitukseen tänäkin päivänä.
Hervannassa olin mukana kun siellä piti tulla vuosittaiseksi tällainen Hervanta harrastaa tapahtuma. Itse esittelin siellä ikoninäyttelyni, sain paljon yhteydenottoja ja kiitosta. Aamulehtikin otti kuvia ja haastatteli minua. Ensimmäisenä vuonna oli suuri kannattaja- ja kävijämäärä osallistujia, oli sovittu että se ei ole myyntitapahtuma sen aikana ei saa myydä, mutta kontakteja voi luoda myydä muulloin tapahtuman jälkeen. Kuitenkin joku myi minkä ehti vaikka käytiin monta kertaa kieltämässä. Siitäkös syntyi eripuraa. Koko tapahtuma meinattiin lopettaa.
Itselläni kävi niin että jälkiyhteydenotoilta sain saksaan ja venäjälle kaupat. Joku seurakunnan ihminen oli kovasti kiinnostunut, mutta kun tilaisuudessa en myynyt, ei tyytynyt odottamaan, vaikka oli tamperelainen.
Olimme sitten perustamassa yhdistystä muutaman taiteilijan kanssa, että se saisi jatkuvuutta. Valitettavasti se ei kuitenkaan saanut tuulta siipiensä alle eikä jatkunut. Oli niin paljon erilaisia mielipiteitä ketä otetaan mukaan ja ketä ei. Saako myydä tuotteitaan vai vaan esitellä harrastuksiaan. Kuka johtaa jms. Katsoin, että oli viisainta jäädä pois.
Olin niin työllistetty siihen aikaan, taidekauppa kävi ja tilauksia töilleni oli niin paljon kun pystyin ja jaksoin maalata.
Minut valittiin Nokian Kuvataiteilijat Ry:n elokuun kuukauden taiteilijaksi ja teoksiani tulee olemaan tämän kuukauden ajan esillä Nordean Nokian konttorissa. Valitsin esille teoksia pitkän urani eri vaiheilta.
”Ammattitaiteilijana uransa 1970-luvulla aloittanut Kaija Lepola on niitä harvoja taidemaalareita jotka ovat elättäneet itsensä taidemaalauksillaan monet kymmenet vuodet ilman apurahoja. Vuosien saatossa hän on pitänyt lukuisia taidenäyttelyitä ympäri maata ja osallistunut yhteisnäyttelyihin. Kaijan teoksia on myyty myös ulkomaille ainakin Ruotsiin, Saksaan, Yhdysvaltoihin ja Venäjälle. Aiheet on Kaija hakenut etupäässä luonnosta öljyväri-, akvarelli-, ja pastelliteoksiinsa. Hän on myös ikonimaalari. Tässä näyttelyssä on esillä syyskesän lämpimiä muistoja.” – Nokian Uutiset
Ensin lähdetään siitä että hankitaan pihkaamatonta puuta pohjaksi. Esim. leppää, haapaa tms. Rukoilla voi myös että löytää, koska ikoni on puulle tehty rukous. Se on tavallaan katse tuonpuoleiseen, eli Jumalan luo. Ei ole tarkoitus tehdä ikonia taiteilijan kunniaksi vaan Jumalan, sen vuoksi sitä ei myöskään singneerata maalarin omiin nimiin. Ikonin asia on auttaa meitä hiljentymään olla välikätenä rukouksiin Jumalallemme. Perspektiivi on käännetty. Ikoneissa yleensä ei ole sisäkuvaa, vaan punainen vaate katolta katolle kuvaa että tapahtumat on sisällä mitä kuvataan. Pitäisi hakea mallit mahdollisimman vanhoista ikoneista, koska eriaikojen uskon riidat ja muut ovat tuoneet myös rappiokauden. Luukas joka oli lääkäri ja taitava käsistään, hän oli myös nähnyt ja tuntenut Jeesuksen ja Marian on tehnyt ensimmäisen ikonin, kerrotaan. Ja näihin päiviin asti niistä mallia seuraten ovat Jeesuksen kasvonpiirteet säilyneet tunnistettavissa maalarien ansiosta. Jossain on myös mainittu että ensimmäinen ikoni on Käsittätehty Kristuksen kuva, jossa Jeesuksen kasvot painautuivat hikiliinaan.
Kun pohjapuu on katsottu, sekä hyvin kuivunut, tehdään sopivaksi koko, se pitää hioo. Vasta sitten aloitetaan pohjustus. Keitetään liitujauhoseosta. Levitellään puulle useita kertoja aina välillä annetaan kuivua ja vielä laitetaan väliin sidekangas ja jälleen liitujauhoseosta ja hiotaan väleillä. Tarkoitus on saada kiiltävä kestävä pohjustus, koska itse teosta maalatessa pohja kostuu moneen kertaan.
Oma aikansa menee ennen kun pohjustus on valmis, ja voi itse kuvanmaalauksen aloittaa.
Ikonien maalaus ei ole mitään hätäisten hommaa pitää olla kärsivällisyyttä odotella kuivumisia ja jaksaa useat hiontakerrat ennen kuin itse aiheeseen pääsee ryhtymään.
Sekin on yksi syy, miksi ennen vain munkit luostareissa olivat ikonien maalaajia, he olivat niiden tekoon omistautuneita rukoushetkiensä välissä. Nyt on myös ”maallikoista” monet alkaneet harrastaa tätä taiteenlajia. No kun aihe on valittu, piirretty esikuvan mukaan, munatempera on värien sideaineena ja maavärijauheet sekoitetaan halutuiksi sävyiksi, aletaan itse kuvanteko ohuilla kerroksilla kunnes värit alkavat näkyä ja olla tarpeeksi vahvoja työn jatkumiseen. Ikoneissa on tarkoin määritelty tietyissä kohteissa sallittavat värit, esim. Jeesus Kristuksen ja Marian Jumalanäidin puvustuksessa. Samoin kuin ulkoiset näköisyydet sen vuoksi ne ovatkin säilyneet näihin päiviin asti Kristuksen syntymästä, näin tunnistettavina kun katsomme malleja mahdollisimman varhaisista maalauksista. Eri koulukuntia on aina ollut, ne ovat vähän makuasioita mutta itse aihe tulee olla aina tunnistettavissa. Jos halutaan käyttää kultaa, voidaan kullata koko tausta tai sädekehät. Siihen käytetään mikroskooppisen ohutta lehtikultalevyä joka ”liimataan” alkuvaiheessa ennen kun maalauksessa siirrytään itse kuvan maalaamiseen ikonin pintaan varoen. Itse olen käyttänyt vanhaa tapaa kiinnityksessä munatemperalla. Kultauksen voi tehdä joko täysin pinnan peittäen tai ns.” vanha kultaus” josta itse pidän. Nämä ovat kuitenkin makuasioita.
Nokialla kirjasto muutti väliaikaisiin tiloihin tyhjään aika uuteen liiketilaan Saviselälle Nuijamiehentiellä. Vanha kirjasto purettiin, uutta odotetaan ja paljon on ollut mielipiteitä tarvitaanko uusi kallis kirjasto vai ei. Nyt se on ainakin toistaisesti täällä Tokmannin vieressä ihan siististi ja valkoista seinää tyhjänä vaikkapa taidenäyttelylle jota ehdotin ja olenkin ensimmäinen taiteilija joka oli siellä esillä.
On ihan mukavaa, että sain myös ikoneitani esille, kun sattui olemaan iso lasivitriini heillä vapaana, jossa sain ikonit kauniisti ja turvallisesti esille koska näyttely tulee kestämään kuukauden. Kahdella seinällä oli tilaa tauluille. Siitä otettiin kirjastossa käytäntöön näyttelypaikka, uutta kirjastoa odotellessa. Onhan sitä uutta kirjastoa vatvottu jo vuosia saa nyt nähdä tuleeko se sitten koskaan toteutumaan. Täällä ainakin näyttää käyvän kovasti ihmisiä, pääsee helposti parkkiin ja kauppa-asiat samalla hoituu.
Tampereella luettiin punainen julistus 4.11.1905. Sen johdosta meillä naiset saivat ensimmäisenä maailmassa äänioikeuden, sekä mahdollisuuden asettua ehdokkaaksi eduskuntaan. Seuraavissa vaaleissa valittiin 19 naiskansanedustajaa ensimmäisenä koko maailmassa. (Uusi Seelanti oli myös saanut naisille äänioikeuden, mutta eivät mahdollisuutta asettaa ehdokkaita). Ja jälleen meillä on päteviä naisia edustamassa maatamme. Olen ehdottanut kookasta näyttävää ”NAISEN ÄÄNI” patsasta juuri tähän betonijalustalle Naistenlahdessa. Betonialusta pitää maalata punaiseksi, punaisen julistuksen muistoksi.
Apollo-lehdessä oli toivomus laittaa korteista tarinaa. Minulla olisi pieni kertomus tästä ISÄ MEIDÄN-kortista, syystä että se koskettaa maamme historiaa.
Sata vuotta sitten oli kovat ja vaikeat ajat kansallamme veljessota sisällissota, monet tuhannet kuolivat. Kansa oli jakaantunut kahtia punaisiin ja valkoisiin.
Sana ikoni on alkuaan Kreikan kielestä ja tarkoittaa kuvaa, näkyvää. Ikoni on puulle tehty rukous. Ikoni on katse tuonpuoleiseen, välikäsi meidän ja Jumalan välillä. On kertomuksia erilaisista ihmeitä tehneistä ikoneista joiden edessä on tapahtunut uskomattomia asioita ja tapahtumia.
Ehkä ensimmäisenä ikonina pidetään Jeesuksen Kristuksen hikiliinaa johon jäi kuva kun hän painoi kasvonsa siihen, siitä on tullut aikojen saatossa ”Käsittätehty” Herramme Kristuksen kuva ikonitaiteessa. Sanotaan myös että Luukas on maalannut ensimmäisen ikonin. Hän oli lääkäri ja taitava käsistään ja oli nähnyt Marian ja Jeesuksen. Vladimidin Jumalanäidin kuvan kerrotaan olevan ensimmäiseltä malliltaan Luukkaan maalaama. Täten on vanhoja malleja seuraamalla Jeesuksen kasvopiirteet tunnistettavissa meidän päiviimme asti. Ikonimaalarin tulisikin seurata mahdollisimman tarkkaan vanhoja kuvia malleikseen. Mieluiten ennen 1800-lukua jolloin sanotaan alkaneen rappiokauden. Kuitenkin myös näitä perinteen jatkuessa on pidettävä vanhoina, sillä välittäväthän ne meille alkuperäisen ikonin merkityksen ja käytön.
Andrei Rublojev oli kuuluisa ikonimaalari venäjällä 1370- 1430-luvulla erityisen taitavasta työskentelystään tunnettu kautta maailman. Varsinkin ”Pyhä Kolminaisuus” ja ”Vladimidin Jumalanäiti” jotka hän maalasi. Niitä pidetään maailman kauneimpina ikoneina, ovat monina toisintoina levinneet ikonimaalareiden esikuviksi. Nämä kuuluvat ns. Nouvgorodilaiseen koulukuntaan joka on aikalailla askeettinen ja kruusailematon yksinkertainen tyylisuunta. On useita erilaisia koulukuntia, muodostuen eri luostareiden vaikutuksesta.
Alkuunhan vuosisatojen ajan vain munkit luostareissa maalasivat rukouselämänsä ohessa ikoneita. Vasta 1960-luvulla on suomessakin alkaneet ns. maallikot ikonimaalauksen, jota ortodoksit ovat pitäneet omanaan, vaikka alkukirkossa onkin ikonit olleet yhteistä Raamatun kuvakerrontaa koska oli paljon kirkkokansaa joka ei osannut lukea.
JUMALANÄIDIN IKONIT
Vladimirin Jumalanäiti / Kaija Lepola
Päätyypit: perustuu kolmeen eri ryhmään
Tiennäyttäjä eli Hodegitriaan
Hellyyden (armollisuuden) eli Umilenieen
(Pienet yksityiskohdat, kuten Jumalanäidin ja Kristuslapsen pään, käsien ja jalkojen asennot ja suhteet erottavat nämä eri tyypit toisistaan)
Ennusmerkki eli Znamenieen
Jumalanäitiä kohtaan tunnettu syvä luottamus ja usko hänen esirukousasemaansa ovat olleet pohjana lukuisten paikallisikonien syntymiselle. Paikallisikonilla tarkoitetaan ikonia, joka on saanut nimensä jonkin paikkakunnan mukaan. Ne ovat joko sinne siirrettyjä tai ihmeellisellä tavalla ilmestyneitä ja ovat osoittautuneet ihmeitätekeviksi.
Ihmeitätekevät ikonit kuin Vladimidin ja Smoleskin Jumalanäidin ikonit Bogoljubskaja ja Novgorodin Znamenie Ennusmerkki tulivat tunnetuiksi Venäjällä Mongolivaltaa edeltävällä aikakaudella 1000-1100 luvuilla.
Kristittyjen uskon lujittamiseksi mongolivallan aikana saivat alkunsa lukuisat ihmeitätekevät ikonit, joista mainittakoon Tihvinän ja Konevitsan Jumalanäidit. Jumalanäidin ikonit Grebnevskaja, Kolotskaja ja Feodorovskaja. Niihin turvauduttiin ja niiden välityksellä kannettiin Jumalanäidille esirukouksia ahdistuksen ja hädän hetkellä. Tunnetuin mongolivallan päättymiseen liittyvä ikoni on Kazanin Jumalanäidin ikoni. Se ilmestyi eräälle tyttöselle vuonna 1379 hiljattain tataareilta vallatun kaupungin kristittyjen uskon lujittamiseksi.
Kaikille ihmeitätekeville Jumalanäidin ikoneille on ominaista niitä kohtaan tunnettu syvä usko ja luottamus. Niiden välityksellä on kannettu esirukouksia Jumalaäidille henkilökohtaisen tuskan ja valtakunnallisen hädän hetkellä. Niitä on kannettu ristisaatossa kaupungeissa ja kylissä kun sota on uhannut nujertaa kansalaiset alleen.
Länsimainen taide vaikutti merkittävästi ikonien ikonograviaan jo 1600-luvulla, mutta erityisesti 1700-luvulla.
KAZANIN JUMALANÄITI
Ikonin varhaisvaiheet liittyvät kristinuskon voittoon islamilaisuudesta ja Venäjän voittoon Kultaisesta ordasta eli mongolivallasta. Kazanin kaupunki oli vallattu Venäjälle v.1552 ja v.1579 kaupungissa syttyi tuhoisa tulipalo. Islamilaiset pitivät tätä Jumalan rangaistuksena kristittyjen heikkoa uskoa kohtaan. Jumalanäidin ikonin ihmeellinen löytyminen kuitenkin vahvisti kristittyjen uskoa, ikoni löytyi vahingoittumattomana rakennuksen raunioista. Löytäjä, yhdeksänvuotias tyttönen oli saanut siitä ilmoituksen unessaan Jumalanäidiltä. Löytöpaikalle rakennettiin aikanaan naisluostari ja ikonia alettiin nimittää Kazanin Jumalanäidiksi löytöpaikkansa mukaan.
VLADIMIRIN JUMALANÄITI
Ikoni on tunnetuin ja rakastetuin venäläinen paikallisikoni. Perimätiedon mukaan ikonin prototyyppi eli alkukuvan on maalannut evankelista Luukas Neitsyt Marian elinaikana. Konstantinopolin patriarkka lähetti ikonin 1100-luvun alkupuolella Kiovaan ruhtinas Juri Dolgorukille. Ruhtinaan poika Andrei matkasi pohjoiseen mukanaan ihmeitätekevä Jumalanäidin ikoni. Lähellä Vladimiria Jumalanäiti ilmestyi unessa ruhtinas Andreille ja kehoitti tätä viemään ikonin Vladimirin kaupunkiin.
Vladimirin Jumalanäidin ihmeitätekevään ikoniin turvauduttiin lukuisia kertoja mongolivallan aikana. Jumalanäidille osoitetut palavat rukoukset saivat uskovaisten keskuudessa vastauksensa. Moskova säästyi mongolijoukkojen hävitykseltä.
KORSUNIN JUMALANÄITI
Ikoni kuuluu Hellyyden (kr.Eleusa, ven. Umilenie) Jumalanäidin ikoneihin. Hellyyden Jumalanäidin ikoni kuvataan siten, että äiti syleilee lastaan painaen tämän kasvot poskeaan vasten. Korsunin Jumalanäidin ikonissa kuvataan ainoastaan kasvot ja käsivarret, mutta useimmissa muissa Hellyyden Jumalanäidin ikoneissa esitetään kuvattavia hahmoja enemmän. Korsunilaisessa tyypissä kuvattavien päät ovat kääntyneet joko oikealle tai vasemmalle.
Korsunin Jumalanäidin ikoni prototyyppi sijoittuu 1200-luvun Pihkovaan, jossa sitä alettiin kunnioittaa ihmeitätekevänä. Myöhemmin ikoni siirrettiin Krimille, kreikkalaiseen satamakaupunkiin Korsuniin, jonka mukaan sitä alettiin nimittää Korsunin Jumalanäidiksi.
NEITSYT MARIA KAIVOLLA
Herran enkeli tulee ilmoittamaan Marialle kesken työpäivän että hän tulee raskaaksi. Puu linnunpesineen on hedelmällisyyden symboli. Ikoni jossa aina esiintyy kaivo, on Jumalanäidin ns. esi-ilmestys tai myös ilm. kaivolla Jaakobin (protoevankeljumi) kertoo: Ja hän (Maria) otti astian ja lähti hakemaan vettä ja katso ääni sanoi hänelle: ”Iloitse armoitettu, Herra sinun kanssasi siunattu sinä naisten joukossa.”
Kalliot eivät ole uusiutuva luonnonvara, eikä niitä saa koskaan takaisin, on suuri synti käyttää Luojamme antamaa luontoa ahneuden ja rahanhimon välineenä.
Kalliot, järvet, joet ja suot ovat meidän yhteistä omaisuuttamme. Ne ovat säilyneet miljoonia vuosia ja meidän tulee valvoa että ne säilyvät edelleenkin. Tämä on perusluonnon suojelua josta me kaikki olemme vastuussa. Kalliot estävät voimakkaita myrskyjä muodostumasta, ne ohjailevat sateita ja ukkosia, toimivat lämmönvaraajina ja tasaavat näin ilmastomme lämpötiloja jne. Kallioilta valuva sadevesi ajautuu turvallisesti, vuosituhansien kokemuksesta pohjavesiimme, matkalla puhdistuen ottaen mineraaleja ja hivenaineita jotta me saadaan sellaista vettä johon olemme tottuneet ja joka sopii meidän elimistöömme. Jokainen rikottu kallio vaurioittaa pohjavesiemme normaalia kiertokulkua laajalta alueelta ja saattaa viedä vuosituhansia ennen kuin se palautuu normaaliksi.
Minut valittiin Nokian Kuvataiteilijat Ry:n elokuun kuukauden taiteilijaksi ja teoksiani tulee olemaan tämän kuukauden ajan esillä Nordean Nokian konttorissa. Valitsin esille teoksia pitkän urani eri vaiheilta.
Valinnastani kirjoitettiin myös Nokian Uutisiin. Hienon sään huonona puolena on, että uutiskuvassa teokseni näkyvät heikosti, ikkunan heijastuksen takia. Sain kuitenkin jo näyttelyä asetellessani positiivista palautetta, joka lämmittää mieltäni.
Voit käydä tutustumassa teoksiini paremmin koko elokuun ajan Nordean Nokian konttorilla Pirkkalaistorin kupeessa.
Keskustan liike-elämä hiljenee rajusti. Pääasia on, ettei lopeteta ruokakauppoja eikä pienyrittäjien liikkeitä. Ja tosihan on että uusi Saviselän liikekeskus on nyt ja tulevaisuudessa vielä suuretessaan paikka joka asiakkaita vetää puoleensa. Tyhjenevä Harju-Center olisi oiva paikka laajentaa kirjasto, kolme kerrosta hyvää tilaa, johon myös taiteilijat saisivat kauan kaipaamaansa näyttelytilaa kaupungin keskustaan kaikkien kaupunkilaisten nähtäväksi.
Nyt aloitetaan seitsemän vuotta kestävä Nokian Naulovuoren louhinta. On vain ympäristöluvasta kiinni, eikä paljon tarvitse epäillä, etteikö se menisi läpi. Itse kalliot näyttävät olevan arvokkaita vain murskattuina, lopullisesti hajotettuina teihin, pihojen kaunistukseen ja ties mihin. Nokian Naulovuori ei ole ainoa huolenaihe maassamme vaan kaikki Suomen kalliot ovat uhanalaisina.
Taidesuunnistus on mielenkiintoinen tapahtuma. Eräs taidetuttavani sen pisti alulle. Ruotsissa se oli ollut jo jonkin aikaa ja herättänyt paljon huomiota. Tuttavani tiesi sen ajatellen että se voisi toimia myös Suomessa. Tarkoitus on että taiteilijat avaa työtilansa kansalaisille, esittelevät töitään ja näin saisivat myyntiäkin. Kauppa taidemarkkinoilla on hiljentynyt sitten edellisten vuosikymmenten myynnistä. 1990-luvun lama oli kovaa aikaa varsinkin taidealalla. Koulutukset on valtavasti lisääntyneet ja kilpailu käynyt kovaksi. Lisäksi taistelu taiteen tyylilajeista tuo eripuraa mm. apurahat tahtoo mennä etukäteen sovittujen tuttujen kesken. Onneksi itse en ole koskaan edes hakenut apurahaa, vaan olen saanut elantoni maalauksillani. Siitä olen kiitollinen, että ”satuin” ammattiini hyvinä vuosina. Ihmisillä oli töitä ja ostohaluja kaunistaa kotejaan taiteella. Ei voi kylläkään sanoa etten olisi ollut ahkera kun tilauksia tuli paljon ja halusin saada toiveet täytettyä. Vaikka työn teossa olen saanut pahoja jännetupin tulehduksia. Lääkärikin sanoi ettei hänelle koskaan ole sattunut kohdalleen näin pahaa tapausta. Minulla oli se ensimmäinen sormista selkärankaan. No, silloin meni kesä varovaisesti. Mutta nyt on kulunut vuosia, kolme kertaa jänne on uusinut vaivansa, liikaa työskennellessä. Nyt kuitenkin osallistun tähän Taidesuunnistukseen ateljeessani. Mielenkiinnolla odotan sitä. Onhan siinä paljon järjestelemistä, että saa jotenkin töiden tilaan näyttelyä aikaan. Ajattelin laittaa ikoneista oman kohteen, koska minulla on myös keskeneräisiä ja valmiita joista voi kertoa kuinka suuritöisiä ja kurinalaisia ne ovat työstää. Jos vaikka joku innostuisi itsekin niitä tekemään. Sitten laitan vielä esille vanhan 1700-luvulta olevan ikonin, vaikka se ei tietenkään ole minun tekemäni, mutta tulee esille ajan patinat ja aiheen tarkoitus ja säilyvyys. Laitan esille myös samasta aiheesta oman tekemäni, niin huomaa miten ikonit ovat säilyttäneet tunnistettavuutensa vuosisatoja ja tuhansia vuosia. Kerrotaan että Luukas joka oli lääkäri ja tunsi Jeesuksen ja Marian on maalannut ensimmäisen ikonin. Ja tietenkin lisäksi laitan akvarelleja, öljyvärimaalauksia ja pastellitöitä. Näin saan monipuolisen kokoelman.
Nokian
Seurakunnan kahvila Kulmakivessä on pienimuotoinen näyttely, jossa on myös osa
minulle rakkaimpia teoksiani. Vaikka maalaankin ammatikseni ja tiedän, että
niistä täytyy myös osata luopua myyntihetkellä, jotkin teokset koskettavat
enemmän ja olen halunnut pitää itselläni, kuten lehtikuvassakin näkyvät
”Taivaallinen soitto” ja ”Pikku-asetelma”, sekä isokokoinen aihemaalaus
”Sireenien aikaan” joka on maisema omaiseni kotitilalta Ruovedeltä.
Nokialla on seurakunnalla kahvila jossa on tilaa pienimuotoiselle taidenäyttelylle. Sai kutsun viedä sinne teoksiani keväällä v. 2005 kuukauden ajaksi. Tapahtumasta kerrottiin myös paikallislehdessämme Nokian Uutisissa johon minua haastateltiin. Näyttelyssä oli osa minulle rakkaita teoksia, joita olen halunnut pitää itselläni, kuten lehtikuvassakin näkyvät ”Taivaallinen soitto” ja ”Pikku-asetelma” myös isokokoinen aihemaalaus ”Sireenien aikaan” joka on maisema omaiseni kotitilalta Ruovedeltä. Taivaallisesta soitosta olen tehnyt myös postikortin. Vaikka maalaan ammatikseni ja tiedän, että niistä pitää osata myös luopua myyntihetkellä, jotkut teokset kuitenkin koskettavat enemmän. Asiakkaistanikin työni ovat olleet mieluisia ja kiinnostavia olen ollut toisaalta hyvillä mielin, että työni ovat menneet hyvään kotiin ja he ovat tyytyväisiä hankintaansa. Se on aina kannustavaa jatkamaan tässä ammatissa, vaikka itse työskentely on paljolti yksinäistä puurtamista. Omasta mielestäni olen tyytyväinen tähän näyttelyyn, sain esille kauniita taulujani.
Hallinnoi evästeiden suostumusta
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
